Tekstin koko:
 
 

Viikon sana Tulosta

Vihittäisiinkö?

vk.jpg

Kesä on häiden aikaa. Tai niin ainakin oli ennen. Tuntuu, että nykyisellään naimisissa olevia tai naimisiin haluavia pariskuntia alkaa olla harvassa. Kirkon työntekijän kannalta huolestuttavaa tietenkin on, kun ihmiset eivät enää halua naimisiin kirkossa. Onneksi monet tietävät, että ellei halua kirkkohäitä, voi papin kutsua myös juhlapaikalle, luontoon tai muualle vihkimiseen soveltuvaan, hääparille merkitykselliseen paikkaan vihkimään.

 Tällaisessa vihkitilaisuudessa sain olla paikalla viimeksi menneenä viikonloppuna. Vihkimisen jumalanpalvelusluonnetta ei oltu unohdettu; alttari oli rakennettu kekseliäästi vanhasta höyläpenkistä ja kulkua alttarille koristivat perinteiset räsymatot. Alttarikukka muistutti Jumalan luomistyöstä ja kynttilä Kristuksen ikuisesta valosta. Vihittävät saivat lukemista yhteisen taipaleen varrelle, kun ojensin heille vihkiraamatun.

 Jos on jo vuosia asuttu yhdessä ja lapsiakin on jo ehkä saatu, voi olla vaikea keksiä syitä, miksi pitäisi vielä mennä naimisiinkin. Joku haluaa perheelle yhteisen sukunimen, toisaalta yhteistä nimeä ei ole pakko ottaa, jos haluaakin pitää oman sukunimensä. Joskus pariskunta päätyy kokonaan uuteen, yhteiseen nimeen. Joku voi perustella naimisiinmenoa verotuksellisilla tai muilla vastaavilla syillä. Syitä löytyy, mutta tässä vaiheessa on pakko oikeutetusti kysyä, meneekö kukaan (enää) naimisiin rakkaudesta?

 Kysyttäessä tämä seikka saattaa tulla vihkiparille mieleen vasta kun nuo edellä mainitut on lueteltu. Hämmentävää, mutta kertoo jotain meidän ajastamme. Saatamme ajatella, että rakkaus on ohimenevä, huikenteleva tunne, joka ottaa kohteekseen milloin mitäkin ja sopii siksi huonosti avioliiton solmimisen syyksi. Tällainen omaa etuaan etsivä rakkaus hylätään ajatuksena Raamatussa monta kertaa, koska Jumala itse on rakkaus ja hänen rakkautensa virtaa meidän kauttamme: kaikki rakkaus palaa lopulta Jumalan rakkauteen. Tämä ajatus on yksi kirkollisen vihkimisen lähtökohdista.

 ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” (1. Joh. 4: 9,11-12)

 Raamatun luomiskertomukseen nojautuen muistamme vihkimisessä kaikkia niitä lupauksia, jotka Jumala sanassaan asettaa. Me pyydämme Hänen läsnäoloaan avioparin elämään, Hänen siunaustaan, sitä että Hän antaisi liiton lujittua ja rakkauden liitossa kasvaa. Lisäksi rukoilemme sen puolesta, että puolisot vaikeinakin hetkinä osaisivat turvautua Luojaan, elämän antajaamme, jonka ansioista ihmisen on mahdollista pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Kirkollisesti vihityn avioparin ei siis tarvitse olla liitossaan oman avun varassa, vaan heillä on lupa yhdessä pyytää apua Jumalalta. Tässäpä syitä laittaa naimisiinmeno vireille!

Riikka Pääkkönen, srk-pastori

 

 

 

 


KUHMON SEURAKUNTA, Kirkkotie 6-8, 88900 KUHMO • puh. 08 6172 371 (vaihde), fax  08 6141 954 • e-mail: kuhmo.seurakunta(at)evl.fi
Kirjaudu